Kymmenen kilometriä viikossa ei oikein riitä kehittämään juoksukuntoa ja siksi on pitänyt aloittaa pidemmät matkat. Se vaan ei ole oikein huvittanut ja usein ei ihan oikeasti ole ollut aikaa. Kevääseen osui sitten pari matkaltaan pidempää juoksutapahtumaa, joiden myötä tuli vähän vahingossa aloitettua pidemmät lenkit.
Enimmäinen tapahtumista oli Bodom trail. Se on polulla juostava puolimaraton. Siellä voi halutesssaan juosta ihan luvan kanssa vähemmänkin, koska 12 km. juokseville on oma sarjansa. Erityisen hienoa tässä on se, että vielä kisan aikana voi päättää kummman matkan juoksee. Sinänsä ovelaa järjestäjältä, että matkat ovat 12 km tai 21: Kun on juossut 12, on juossut jo selvästi yli puolenvälin ja siksi on ehkä vaikeampi lopettaa kesken jos alkuperäinen ajatus oli juosta 21. Tapahtuma oli todella hyvin järjestetty tänäkin vuonna vaikka mutaa ja suota oli reitillä paljon viimevuotista enemmän. Järjestäjä on kuitenkin vapautettu vastuusta kisaa edeltäneiden sateiden osalta.
Minulta juoksu meni vähän metsään alkuviikolla olleen vatsataudin vuoksi. Ilmeisessti sen jälkioireina tuli pohkeisiin pahoja kramppeja viimeiselle 6:lle kilometrille. Vikan kutosen juokseminen sattui. Oli vaikea yrittää köpötellä vain reisiä käyttäen. Ilman kannustavaa seuraa olisi keskeyttäminen tuntunut varmaan oikein hyvältä idealta, mutta nyt se ei tullut edes mieleen.
Bodomin opetus: Tarkkaile ennen Kolia viimeisen viikon syömisiä jos vaikka nestetasapainon jonkinlaisella hallinnalla voisi välttää enimmät krampit. Nyt pitää vain löytää joku, joka tietää näistä jutuista vähän enemmän.
Toinen vähän pidempi lenkki oli Extremerun Vantaan Hakunilassa. Se oli juoksutapahtuma eikä niinkään kilpailu. Rata on 16 km. varsin mäkistä maastoa. Sen varrelle on ripoteltu n. 30 erilaista kylmää, märkää, korkeaa, raskasta, mutaista tai muuten hankalaa estettä. Menimme tuonnekin Kuusijärven lenkeiltä tutulla porukalla, joka yllytti toinen toistaan sanomaan enemmän kyllä muiden keksimille hullutuksille. Niinpä löysimme itsemme Hakunilasta luolamies- ja -nais -asuissa.
Tapahtuman miltei ainoa, mutta sitäkin suurempi miinus oli se, ettei lähtöä ollut vieläkään porrastettu vaikka jonossaköpöttely on ollut kisan ongelma jo ensimmäisesta extremerun:sta lähtien. Yhteislähtö kuuluu kuulemma tapahtuman henkeen. No joo: Yhteislähtö voi näyttää hauskalta selostuslavalta, mutta kun radalla oli itse juoksemassa niin juoksemaan pääsi vain kun lähdössä kiilasi härskisti aika kärkeen riippumatta siitä mikä oma nopeus oikeasti oli. Vähän kärjistäen: Loppupäästä lähtevät joutuivat kävelemään radan jonossa. Jotenkin tuntui, että se "run"-sana tapahtuman nimessä olisi edellyttänyt muuta.
Tietoisina porrastamattomuudesta tungimme lähtöryntäyksen alkupäähän ja pääsimme siten ihan juoksemaankin. Minä oman porukan heikoimpana lenkkinä sain meistä parasta harjoitusta kun juoksin luolamiehenä paitsi kieli poskessa niin myös kieli vyön alla. Oma aika parani viime vuodesta n. 7 minuuttia, vaikka nyt ei varsinaisesti kelloa vastaan juostukaan (Mä voitin mut silti).
Sen verran hyvät muistot jäivät sekä Bodom trailista, että Hakunilan mäistä, esteistä ja paskaojassa uimisesta, että on outoa jos kumpaankiin juoksuun ei päädytä ensi vuonnakin.
Muutenkin on virinnyt omituisia ajatuksia siitä mihin voisi mennä juoksemaan sitten joskus Vaarojen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti