Juomareppu.

Samalla kun harjoittelua on taas saatu jatkettua, on tullut hankittua juomareppu ja nyt on aika totuttautua se selässä juoksemiseen. Jos Vaaroilla on pisin juomapisteetön pätkä 17 kilometrinä niin puolentoista litran nestetilavuuden pitäisi riittää ihan hyvin.

 Camel Backit ovat saaneet kavereilta kehuja, mutta Salomonin tuotteet ovat saaneet ylistyksiä. Toisaalta Camel Backeja on myös varovaisesti moitittu. Inoveista ei kukaan ole sanonut mitään. Ensisjaisesti päätin siten etsiä sopivaa Salomonia.

Minulle repun tärkeimmät ominaisuudet ovat juomarakon n. 2 litran koko, keveys, hyvä istuvuus ja sopivasti tilaa vaihtosukille, takille, ruoille, geeleille, patukoille, ea-tarvikkeille, kännykälle, itsensäpalkitsemisskumpalle jne. Koska repulla on myöhemmin luultavasti muutakin käyttöä niin halusin mallin, jossa säiliö ja juomaletku ovat lämpöeristetyt. Tämä on kuitenkin ominaisuus, josta olen välittömästi valmis luopumaan jos jokin tärkeämmistä ominaisuuksista ei ole kohdallaan lämpöeristetyssä malllissa.

Osa sovitetuista malleista on ahdistavan pieniä vaikka ovat kokoa XL. Pitääkö juomarepun tosiaankin olla sellainen, että henki ei kulje vai minkälaiselle XL:lle nämä oikein on suunniteltu? Viimein kuitenkin löytyy sopivalta tuntuva 179 euron liivi, jossa on 1,5 litran säiliö selässä, 2 juomapullotelinettä edessä ja jonkin verran tilaa tavaroille ja joka puettuna pystyn vielä hengittämäänkin ja jossa on vielä kaiken kukkuraksi tuo lämpöeristys.


Sitten vaan ostos kotiin, vettä säiliöön ja kokeilemaan.

Ensimmäisten juoksuaskelten myötä ilmenee ensimmänen ongelma: Vesi hölskyy juostessa. Siitä pääsee eroon kun menee käsiseisontaan niin, että vesisäiliöön jäänyt ilma nousee sinne mistä juomaletku alkaa. Sitten vaan imetään juomaletkusta säiliö ilmattomaksi. Vaihtoehtoisesti voi tietysti kääntää pelkän repun. Ilmauksen jälkeen keikauteaan reppu takaisin oikein päin. Hölskyminen loppui.

Toinen ongelma: Juomarakosta ei näe, että paljonko on horinut ja näin saattaa kantaa osan juomisestaan seuraavalle tankkauspisteelle eikä edes tule juoneeksi riittävästi. Toisaalta voi tulla hörsittyä liikaakin.

Paljon juosseet neuvoivet heti kättelyssä unohtamaan kaikenlaiset selässä keikkuvat säiliöt, paitsi siksi, että niistä ei näe jäljellä olevaa määrää niin myös siksi, että niiden täyttämiseen menee liikaa aikaa. Täyttämiseen kuluva aika ei mun tapauksessa ole isokaan asia kun suoritusaika mitataan pikemminkin kalenterilla kellon sijaan. Juoman määrä on ongelma. Sitä voisi ratkoa jonkinlaisella kirjanpidolla, mutta ei oikein innosta se, että koko matkan ajan päällimmäisenä ajatuksena olisi yrittää muistaa montako hörppyä olen säiliöstä imenyt. Sitä ennen pitäisi vielä tehdä kokeita siitä kuinka iso oma hörppy on, että laskennassa olisi ylipäätään mitään järkeä.

Vahvana vaihtoehtona onkin siten jättää koko juomarakko pois ja hyödyntää ne repun etupuolen pullonpaikat. Pullosta kun näkee paljonko siitä on juotu. Samalla tulisi lisää tilaa selkäpuolelle sitä kaikkea mukaan tulevaa pakollista sälää varten.Toisaalta 2 kpl 0,75 litran pulloa etutaskuissa saattaa hankaloittaa juoksemista kohtuuttomasti.

Harkinnassa on myös täyttää juomarakkoon n.1 litra ja ottaa puoli litraa repun etupuolelle irtopulloihin. Näin toimien voisi imeä selkäsäiliön ensin tyhjäksi ja säätää juomista seuraavaan tankkauspisteeseen sitten etopuolen pullojen avulla.

Kohta taas juoksemaan.

Juoksutaukoa on on nyt takana n. kolme viikkoa. Ahdistaa. Vaarat lähenevät ja saavutettu vähäinen juoksukunto on kovaa kyytiä hiipumassa pidetyn katkon vuoksi.

Kerran tosin kävin vähän kokeilemassa: Ensin varovaista juoksua 5-fingerseillä. Siitä ei tullut mitään. Kengät piti käydä vaihtamassa sadan metrin säryn jälkeen Asicsin normilenkkareihin. Niillä pystyi juoksemaan joen vartta 5 kilometriä ilman, että särky olisi matkan aikana pahentunut yhtään. Oli havaittavissa vahvaa ylivarovaisuuttaa liikkumisessa kun vitosen matkalla tuntui 3 kertaa siltä, että oli ihan lähellä, että jalka olisi taittunut uudestaan. Yleensä tuollaista tunnetta ei ole ikinä.

Vaikka koelenkki sujuikin varsin hyvin, tuntui silti järkevältä lepuuttaa koipea vielä hieman pidempään. Niinpä tuli keskityttyä primääriharrastukseen eli melomiseen. Jalat eivät siinä juoksua ajatellen juurikaan vahvistu eikä hengityskään ole erityisen kovilla, mutta pääasia että jotenkin pääsi liikkumaan. Tuloksena 100+  kilometriä merellä ja järvissä.  ..Niin ja ykköspalkinto paljumelonnan MM-kisoista

Taukoa harjoitteluun

Polkujuoksua aloittaessa tiesin, että riski huonosti kuoppaan,kiveen tai oksaan tallaamisesta ja nilkan nyrjähdyksestä  olisi aika suuri kun jalkojen tukilihakset eivät olleet vielä kovin kummoisessa kunnossa. Pari vuotta meni hyvin ja metsässä juoksuun tuli paljon varmuutta ja ne tukilihaksetkin kehittyivät, mutta harjoittelu ei sitten kuitenkaan estänyt väistämätöntä:

Huono astuminen johonkin kuoppaan tai oksaan ja sen seurauksena nilkka käväisi huonossa asennossa. Kotona pikku viipeellä kylmää ja IcePower:ia ja kompressioside.

Nyt lääkäri komppaa omaa arvioita: Mitään ei liene pahemmin rikki, mutta särkyä on tarjolla monta viikkoa ja jonkinpituinen juoksutauko. Buranaa ei kuulemma kannata napsia, että voi sitten liikkua "kivun rajoissa" kun siltä alkaa tuntua.