Pilleristit polulla

Tämän vuoden Bodon trailin loppuosalla koin ensimmäiset liikkumista olennaisesti haittaavat krampit. Kisa oli jäädä kesken kun pohkeita ei enää pystynyt jännittämään. Metsästä oli kuiteinkin päästävä jotllain tavalla pois niin oli sitten sama jatkoiko köpötellen polku-uraa pitkin vai jotain epämääräistä kiertotietä loppuun asti. Ylämäissä pystyi vähän venyttämään pohkeita, mutta käytännössä loppumatka oli mentävä aika lailla pohkeita jännittämättä. Se ei ollut ihan helppoa eikä etenkään nopeaa.

Kokemus kuitenkin valmisti siihen, että kramppaaminen pitää estää jotenkin. Bodomilla syy oli ilmeisesti joitain päiviä aiemmin ollut vatsatauti ja sen seurauksena vielä vähän sekaisin ollut aineenvaihdunta.

 Osaavammat ovat kertoneet, että ylimääräisellä suolan syönnillä voisi välttää krampit.

Suola:

Aloitin aiheeseen perehtymisen ostamalla apteekista purkin natriumkloridipillereitä. Osoittautui, että ne ovat apteekkitavarana paitsi törkeän hintaisia niin myös aika keljuja käyttää. Pakkauskoko oli 100kpl purkki ja sillä oli hintaa n15€.  Lisäksi ilmeni, että suolaa siinä on vain 63% ja muu osa pilleristä on täyteaine  e460:tä.
Pilleri ei maistu yhtä vahvasti suolalta kuin vaikkapa pöytäsuola. Se maistuu suolatulta pahvilta, mikä ei ole kovin kaukaa haettua, kun google kertoo e460:n olevan selluloosaa.

Vaaroilla pitäisi siis syödä suolattua pahvia välttääkseen krampit. Oikean määrän arvioimisesta ei ole hajuakaan, mutta sellaisen ohjeen olen kuullut, että silloin kun suola maistuu hyvältä niin elimistössä on jonkinasteinen nestevajaus. Toistaiseksi lenkeillä on tullut silloin tällöin napsittua kokeeksi näitä suolapillereitä ja ne ovat aina maistuneet suolatulta pahvilta. Ilmeisesti ainakaan nestevajausta ei siis ole päässyt syntymään.

Nyt pillereitä pitänee koettaa syödä jotenkin säännöllisesti pitkin lenkkiä kun viikottaisen peruslenkin pituus on nostettu 20 kilometriin.

Retkeilytarvikkeista löytyi onneksi vanha filmirulla muutaman suolapillerin mukaan ottamiseksi. Muutamat sellaisinaan juomarepun sivutaskuun unohtuneet pillerit ovat kosteuden ja toisiaan vasten hankautumisen myötä murentuneet niin että suola-annoksen voi nyt ottaa myös repun sivutaskua imeskelemällä. Mielummin söisin ne kuitenkin kokonaisina pillereinä.

Magnesium:

Myös magensiumia pitäisi kai alkaa popsimaan. Senkin pitäisi osaltaan vähentää kramppeja ja ennen kaikkea nopeuttaa palautumista. Mahnesiumia pitäisi kuulemma syödä d-vitamiinin knassa, että se imeytyisi tehokkaammin. Aloitan kyllä ylimääräisen magnesiumin mutustelun, mutta onkohan tuo d-vitamiinin syöminen jo vähän liikaa?

Burana:

Muiden blogeissa on ollut suosituksia ottaa särkylääkettä varmistamaan, että pystyy juokseman sitten kun alkaa särkemään.

Särkylääkettä kyllä tulee mukaan ensiapupakkaukseen, mutta buranan voimalla reittiä ei kierretä. Buranaa sitten jos tulee jokin aitoa ensiapua tarvitseva tilanne, jolloin kisa jää toissijaiseksi.

Urheilujuomissa on kai itsessäänkin kaikenlaisia suoloja ja kuulemma joitain elimistön kannalta välttämättömiä elektrolyyttejä. Elektrolyyteistä en tiedä mitään. Niin kauan kuin en tunne niiden mahdollista hyötyä niiden loiskuessa omassa vatsassani, suhtaudun niihin kuin korvavaloon.

Wikipedia kertoo seuraavaa: Elektrolyytti on aine, joka johonkin liuottimeen (esimerkiksi veteen) liuenneena tai sulassa tilassa johtaa sähköä ja jonka sähkövirta hajottaa kemiallisesti. Yleisimpiä elektrolyyttejä ovat mm. suolojen vesiliuokset. No jos urheilujuomassa on suoloja niin siinä on sitten varmaan erot... elekrt... what ever:iäkin. Ainakaan en sotke juomaan mitään mikä lisää siihen elektrolyyttejä. Jos niitä tulee jonkun suolan sivutuotteena niin se ei haittaa.

Koska Bodom trailin krampit osoittivat, että urheilujuoman sisältämät suolat eivät ihan riittäneet, syön Vaaroilla urheilujuoman suolojen lisäksi selluloosasuolapillereitäkin.