Otsalamppua

"Lokakuinen märkä metsä on pimeä".

Niin lukee Vaaroilta julkaistussa ohjeessa, missä luetellaan pakollisia varusteita.

Itse peregdyin otsalamppujen ihmeelliseen maailmaan yrityksen ja erehdyksen kautta. Enimmäisen otsalampun ostin vuorikiipeilyyn ja siksi sen piti olla sellainen, joka kesti myös kylmää. Lamppu oli Pezl arctic. Se taisi olla oman aikansa otsalamppujen lippulaiva. Patterikotelon sai hihnakiinnityksella kietaistua takin alle pakkaselta suojaan. Päähän kiinnitettyyn valaisimeen meni johto takin suojista ja itse valaisin oli halogeenilampullinen. Ledit olivat silloin jossain elektroniikassa himmeästi vilkkuvia vihreitä tai punaisia tuikkuja. Ei puhettakaan, että niillä olisi voinut oikeasti valaista yhtään mitään. Arctic olisi melkein käypä peli edelleen, jos jaksaisi ostella ja kanniskella 4,5 voltin paristonjärkäleitä.

Pattereita arctic kuitenkin kulutti liikaa ja ledien kehittyessä kaikenlaiseen näpräämiseen tuli hankittua sitten joukko AAA- pattereilla toimivia pieniä ja kevyitä pezl:ejä. Yksi niistä oli niin hyvä, että sen voi ottaa jopa lenkille mukaan. Pimeässä lumisessa metsässä sillä näki ihan kohtalaisesti. Valo oli muutenkin aivan mainio mm. auton öljynvaihtoa tehtäessä kun piti saada valoa hankalaan paikkaan.

Sitten alkoi polkujuoksuharrastus.  Kun tuon vallan mainioksi luullun lampun kanssa meni metsään, jossa oli muita, oikeasti tehokkaita otsalamppuja, alkoi oman lampun manaaminen. Se toimi hyvin niin kauan kun oli totuttautunut  pimeään eikä lähistöllä ollut tehokkaampia valonlähteitä. Nyt oma lamppu ei enää riittänyt yhtään mihinkään. Muiden lamppujen valossa peesamalla piti mennä ja aika pian oli selvää, että oma lamppu piti päivittää.

Halvempia pezlejä oli kertynyt ainakin 3 kpl, joten tulevan otsalampu piti olla sitten oikeasti paljon parempi kuin nuo edelliset yhteensä.

Aiemmat käyttökokemukset olivat osoittaneet laitteen tarpeellisuuden muussakin kuin juoksukäytössä,, joten lyhdyn yleisempi tarve osaltaan madalsi kynnystä ostaa hyvä halvan sijaan.

Kiinasta saisi oikein tehokkaan lampun varsin mitättömällä hinnalla. Laatu on kuulemma satunnaista. Voi saada ihan toimivan yksilöän tai sitten voi saada sellaisen, joka hajoaa lähes heti. Tai jotain näiden väliltä.

Itsellä kun ajatus lampun käytöstä sisältää myös melontaharrastuksen ja mahdollisesti joskus jopa kiipeilyä jossain kriittisemmässä ympäristössä niin lampun toimintavarmuus on arvo, joka pudotti halpislamput ehdokkaiden joukosta. Toisaalta en viitsinyt kaikkia rahoja valaisimeenkaan laittaa joten ostin Pezl Nanon. Melkein 200€:n hinta hirvitti.

Nyt kun laite on ollut pari vuotta käytössä niin nyt voi vähän arvioida millainen tuo ostos on ollut. Lampun rektiiivisuus on vähän outo (se siis mittaa vympäristön valon määrää ja säätää omaa kirkkkauttaan sen mukaan. Tämä säästää akkua huomattavasti. Reaktiivisuus kuitenkin mittaa mm. hengityshöyrystä takaisin tulevaa valoa ja säätää lamppua näin pienemmälle ja heti isommalle kun valokeila ei enää osukaan hengityshöyryyn. Valoteho siinä ei ole mitenkään järkyttävä (tehokkaimmillaan 340  lumenia), mutta se on ollut ihan riittävä ja nyt vertaillen niihin aiempiin parin kympin tekeleisiin on osoittanut, että Nano on vailla epäilyksen häivääkään ollut hintansa väärti.

Vaarojen kirmaamisen kannata olisi kovin ikävää jos sinne pitäisi ottaa lamppu mukaan, koska se kuitenkin painaa liikaa. Niinpä on otettu riski ja tehty alustavasti päätös jättää lamput pois. Kisa alkaa 7:ltä ja Aurinko nousee silloin puolisen tuntia myöhemmin. Ei kai silloin seitsemältäkään voi ihan pilkkopimeää olla? Eihän?